Mä uskon Jumalaan, myönnän sen. Kuulun kirkkoon ja maksan kiltisti veroni, tosin en silti koe olevani ns. erityisen uskovainen. Oon siis tavis, en käy kirkossa tarpeeksi usein, kiroilen ja elän muutenkin kirkon normien mukaan varmaan aika pakanallista elämää. Joskus jopa murehdin, että mihinköhän kaiken tän koheltamisen jälkeen päädyn.

Tänään Törmäsin George W. Bushin kuvaan Financial Timesin etusivulla. Lehti oli siis aseman kioskin telineessä, en brassaile oikeasti lukevani sitä. Enkä voinut olla miettimättä, että mihin Bush joutuu, kun sen maallinen taival päättyy? Onhan se kuitenkin osittain ja  kokonaankin vastuussa moninen ihmisten kuolemasta ja kärsimyksistä. Soimaakohan sen omatunto koskaan vai uskooko se sokeasti tekevänsä oikein?

Bush on käsittääkseni omien sanojensa mukaan kunnon katolilainen, joten kun se puhuu Jumalalle, mitä se sanoo? "Sori, mun pitää taas tuhota yksi maa ja tappaa ihmisiä for the greater good"? Vai hyvittääkö se katolilaisten ripittäytyminen kerran viikossa kaiken? Olikohan ne ees katolilaisia, jotka ripittäytyy...

Joo.. mulla on selkeästi liikaa aikaa ajatella. Ei pidä ottaa tavaksi.